Henkilökortti riittää yleensä, kun allekirjoitan virallisen sopimuksen.

An ID card is usually enough when I sign an official contract.

Breakdown of Henkilökortti riittää yleensä, kun allekirjoitan virallisen sopimuksen.

• minä: I
• kun: when
• yleensä: usually
• allekirjoittaa: to sign
• sopimus: the contract
• riittää: to be enough
• henkilökortti: the ID card
• virallinen: official

Questions & Answers about Henkilökortti riittää yleensä, kun allekirjoitan virallisen sopimuksen.

What exactly does riittää mean here, and why is it in this form?

Riittää is a verb that means “to be enough, to suffice.”

In this sentence:

• Henkilökortti = the subject (“the ID card”)
• riittää = 3rd person singular present tense (“is enough / suffices”)

So henkilökortti riittää literally = “the ID card suffices.”

It’s 3rd person singular because the subject (henkilökortti) is singular. In Finnish, verbs must agree with the subject in person and number:

• minä riitän – I am enough
• henkilökortti riittää – the ID card is enough
• asiakirjat riittävät – the documents are enough (3rd person plural)

Why is henkilökortti in the basic form and not declined (e.g. henkilökortin or henkilökorttia)?

Henkilökortti is in the nominative singular, which is the basic dictionary form.

Here it is the subject of the sentence (the thing that “is enough”), and subjects normally appear in the nominative case.

• Henkilökortti riittää. – The ID card is enough. (subject → nominative)
• Tarvitsen henkilökortin. – I need an ID card. (object → genitive/accusative)
• Onko sinulla henkilökorttia? – Do you have an ID card? (object → partitive)

So we use the basic form henkilökortti because it’s the subject, not the object.

What does yleensä mean, and where can it go in the sentence?

Yleensä is an adverb meaning “usually / generally / as a rule.”

In this sentence it modifies the verb riittää (“is enough”), so henkilökortti riittää yleensä = “the ID card is usually enough.”

Finnish allows some flexibility in adverb placement. All of these are correct, with slightly different emphasis:

• Henkilökortti riittää yleensä, kun allekirjoitan virallisen sopimuksen.
  (neutral; focus on the verb “is enough”)

• Yleensä henkilökortti riittää, kun allekirjoitan virallisen sopimuksen.
  (emphasizes “usually” at the start: as a general rule the ID is enough)

• Henkilökortti yleensä riittää, kun allekirjoitan virallisen sopimuksen.
  (slight emphasis on “the ID card (as opposed to something else) is usually enough”)

All are natural; the differences are about nuance and emphasis, not grammar.

What does kun mean here, and is it “when” or “if”?

In this sentence kun is a subordinating conjunction meaning “when” in a temporal sense:

• … kun allekirjoitan virallisen sopimuksen.
  “… when I sign an official contract.”

It does not mean “if” here. The idea is that whenever the situation happens (I sign an official contract), this is what is normally enough (the ID card).

Compare:

• Kun allekirjoitan virallisen sopimuksen, henkilökortti riittää yleensä.
  When I sign an official contract, an ID card is usually enough.

• Jos allekirjoitan virallisen sopimuksen, henkilökortti riittää yleensä.
  If I sign an official contract, an ID card is usually enough.
  (This would sound more hypothetical/conditional.)

So kun here is “when”, not “if”.

Why is there a comma before kun?

Finnish punctuation has a relatively strict rule: a main clause and a subordinate clause are separated by a comma.

Kun introduces a subordinate (dependent) clause (kun allekirjoitan virallisen sopimuksen), so there is a comma before it:

• Henkilökortti riittää yleensä, kun allekirjoitan virallisen sopimuksen.

If you reverse the clause order, you still use a comma:

• Kun allekirjoitan virallisen sopimuksen, henkilökortti riittää yleensä.

Unlike in English (where the comma is often optional when the “when”-clause comes second), Finnish almost always keeps the comma in such sentences.

Why is there no minä before allekirjoitan?

Finnish is a “pro-drop” language: personal subject pronouns are usually omitted because the verb ending already shows the person and number.

• allekirjoitan = “I sign” (1st person singular)
• the -n ending tells you the subject is “I”

So both are grammatically correct:

• Kun allekirjoitan virallisen sopimuksen…
• Kun minä allekirjoitan virallisen sopimuksen…

The version without minä is more typical and neutral.
You add minä to emphasize the subject, for example to contrast:

• Kun minä allekirjoitan virallisen sopimuksen, henkilökortti riittää yleensä,
  mutta kun sinä allekirjoitat, haluavat passin.
  “When I sign … but when you sign, they want a passport.”

Why is allekirjoitan in the present tense if this can refer to future situations?

Finnish often uses the present tense where English would use the future:

• Kun allekirjoitan virallisen sopimuksen…
  literally: “When I sign an official contract…” but in English we might say: “When I will sign / whenever I sign in the future…”

Finnish has a future meaning built into the present in many contexts, especially in:

• conditional / temporal clauses with kun (“when”)
• general statements and rules

So present tense here is normal and covers both “whenever I sign” and “when I sign (in future cases)”.

What case are virallisen and sopimuksen in, and why?

Both virallisen and sopimuksen are in the genitive singular (which is also the form used for the total object in the singular, often called genitive/accusative).

• virallinen (official) → virallisen
• sopimus (contract) → sopimuksen

Together, virallisen sopimuksen is the object of allekirjoitan (“I sign an official contract”).

In Finnish, a completed, whole object of a transitive verb in the singular typically appears in this genitive/accusative form:

• Luen kirjan. – I (will) read the book (completely).
• Juon kahvin. – I drink the coffee (all of it).
• Allekirjoitan virallisen sopimuksen. – I sign the official contract (fully, once).

That’s why you see virallisen sopimuksen, not the basic form.

Could we say virallista sopimusta instead of virallisen sopimuksen? What would change?

Virallista sopimusta is the partitive singular.
Using it would change the meaning/aspect of the action.

• Allekirjoitan virallisen sopimuksen.
  I sign the official contract (a single, whole act; completed/total object).

• Allekirjoitan virallista sopimusta.
  Literally: “I am (in the process of) signing an official contract,”
  or “I (habitually) sign an official contract (unspecified, ongoing / not seen as a complete, bounded event).”

The partitive often suggests:

• an ongoing, incomplete, or unbounded action, or
• an indefinite amount or type.

In the context of signing a specific contract (a discrete act), Finnish normally uses the genitive/accusative total object: virallisen sopimuksen.

Can the word order be changed? For example, can the sentence start with kun?

Yes, Finnish allows you to move the kun-clause around without changing the basic meaning:

• Henkilökortti riittää yleensä, kun allekirjoitan virallisen sopimuksen.
• Kun allekirjoitan virallisen sopimuksen, henkilökortti riittää yleensä.

Both mean the same; the difference is just emphasis:

• Starting with kun gives a stronger feeling of setting the condition/time first:
  “When I sign an official contract, an ID card is usually enough.”

You can also slightly shift the adverb:

• Kun allekirjoitan virallisen sopimuksen, henkilökortti yleensä riittää.
  (Subtle emphasis on the fact that the ID card is usually enough.)

All these are grammatically fine and natural Finnish.

What exactly does allekirjoitan consist of? How is it formed?

Allekirjoitan is the 1st person singular present tense of the verb allekirjoittaa:

• alle – a prefix meaning “under”
• kirjoittaa – “to write”

Historically, it literally meant “to write underneath” (a document), which is exactly what signing is.

Forms:

• infinitive: allekirjoittaa – to sign
• 1sg present: allekirjoitan – I sign
• 3sg present: allekirjoittaa – he/she signs
• past: allekirjoitin – I signed

So kun allekirjoitan virallisen sopimuksen = “when I sign an official contract.”