puhua ('to speak') | Finnish Grammar

Puhua ("to speak, to talk") is the cleanest verb in Finnish. It is a Type 1 verb whose stem puhu- has no consonant gradation, so the endings appear in their textbook shape with nothing hidden — which is exactly why it serves as the Type 1 model verb. The whole challenge of puhua is not its forms but its rection: which case follows it depends on whether you are naming a language, a topic, or a listener.

Principal parts

Infinitive	Present 1sg	Present 3sg	Past 1sg	Past participle
puhua	puhun	puhuu	puhuin	puhunut

Drop the -a → stem puhu-. The 3sg doubles the final vowel (puhu → puhuu); the past inserts -i- (puhuin, puhui); the participle adds -nut (puhunut, plural puhuneet).

Core conjugation

Person	Present	Past	Conditional	Perfect
minä	puhun	puhuin	puhuisin	olen puhunut
sinä	puhut	puhuit	puhuisit	olet puhunut
hän	puhuu	puhui	puhuisi	on puhunut
me	puhumme	puhuimme	puhuisimme	olemme puhuneet
te	puhutte	puhuitte	puhuisitte	olette puhuneet
he	puhuvat	puhuivat	puhuisivat	ovat puhuneet

Imperative: puhu! (2sg), puhukaa (2pl, polite/plural); negative älä puhu, älkää puhuko. Passive: present puhutaan, past puhuttiin, perfect on puhuttu. Negative: en puhu (present), en puhunut / emme puhuneet (past).

Puhutko englantia vai riittääkö suomi?

Do you speak English, or is Finnish enough?

Voisitko puhua vähän hitaammin? En pysy perässä.

Could you speak a little more slowly? I can't keep up.

Älä puhu noin kovaa, vauva juuri nukahti.

Don't talk so loudly, the baby just fell asleep.

Rection: three different cases

A language → partitive

The name of a language always stands in the partitive after puhua (and after osata, opiskella, ymmärtää). It marks the language as an unbounded activity, not a finished object.

Puhun vähän suomea, mutta en vielä sujuvasti.

I speak a little Finnish, but not fluently yet.

Kotona puhumme sekä ruotsia että englantia.

At home we speak both Swedish and English.

A topic → elative (-sta/-stä)

To talk about something, use the elative. The matching question word is mistä ("about what").

Mistä te puhuitte niin kauan eteisessä?

What were you two talking about for so long in the hallway?

Kokouksessa puhuttiin taas ensi vuoden budjetista.

At the meeting they talked about next year's budget again.

A listener → allative (-lle)

The person you speak to takes the allative, just like a recipient. (To speak with someone, use jonkun kanssa.)

Puhuin juuri äidille puhelimessa — hän lähettää terveisiä.

I just talked to Mum on the phone — she sends her regards.

💡

A language name is always partitive after puhua: puhun suomea, never *puhun suomi. Think of it as speaking "some Finnish" — an ongoing activity you dip into, not the whole finished language handed over as an object. The same partitive shows up in the idiom puhua totta ("to tell the truth"), the partitive of tosi.

💡

English blurs "talk to" and "talk about" — both are little prepositions. Finnish keeps them apart by case: allative for the person (puhun sinulle "I talk to you") and elative for the topic (puhun sinusta "I talk about you"). One vowel of difference flips the meaning, so choose deliberately.

Common Mistakes

❌ Puhun suomi hyvin.

Incorrect — a language takes the partitive after puhua, not the nominative.

✅ Puhun suomea hyvin.

I speak Finnish well.

❌ Minä puhuu kolmea kieltä.

Incorrect — puhuu is the 3sg; the 1sg is puhun.

✅ Minä puhun kolmea kieltä.

I speak three languages.

❌ Soitan sinulle ja puhun sinusta myöhemmin.

Incorrect if you mean 'talk to you' — sinusta means 'about you'; the listener is allative.

✅ Soitan sinulle ja puhun sinulle myöhemmin.

I'll call you and talk to you later.

❌ Olen jo puhua hänen kanssaan.

Incorrect — the perfect needs the past participle, not the infinitive.

✅ Olen jo puhunut hänen kanssaan.

I've already spoken with him/her.

Now practice Finnish

Reading grammar gets you part of the way. The exercises are where it sticks — free, no signup needed.

Start learning Finnish→