Perjantaina juhlimme ystäväni syntymäpäivää.

In Finnish you turn weekdays into time-of-day adverbs by using the essive case (–na/–nä).
• perjantai (Friday) → perjantaina (on Friday)
This tells us when something happens.

Take the stem of the weekday and add –na or –nä depending on vowel harmony.
• maanantai → maanantaina
• tiistai → tiistaina
• keskiviikko → keskiviikkona, etc.

Finnish has only one simple tense (often called “present”), which covers present and future. The past tense also ends up looking identical here:
• Present 1 pl: juhli-mme → juhlimme (we celebrate / will celebrate)
• Past 1 pl: juhl-i-mme → juhlimme (we celebrated)
You rely on context or time words like perjantaina to know which is meant.

Many Finnish verbs that involve events or activities, like juhlia (to celebrate), take a partitive object. The partitive often signals:
• an ongoing or incomplete action (“celebrating something”)
• the object of certain verbs that aren’t fully “consumed”
Hence syntymäpäivä (birthday) → syntymäpäivää when it’s the object of juhlimme.

In Finnish compounds only the last element declines. Here the head is päivä (day), whose partitive is päivää. The first element syntymä (birth) stays unchanged.
Result: syntymä + päivää = syntymäpäivää.

ystäväni is “my friend.” Finnish usually shows possession with a suffix:
• ystävä = friend
• ystävä-ni = friend-my = my friend
You could also say minun ystäväni, but you keep the suffix or the pronoun, not both.

You attach them to the noun that is owned. Common singular suffixes:
• –ni = my
• –si = your (sing.)
• –nsä = his/her
So kirja (book) → kirjani (my book), and ystävä → ystäväni (my friend).

Yes—Finnish has fairly free word order for emphasis. For example:
• Perjantaina juhlimme ystäväni syntymäpäivää. (Neutral)
• Ystäväni syntymäpäivää juhlimme perjantaina. (Emphasizes whose birthday)
• Juhlimme perjantaina syntymäpäivää ystäväni. (Less usual, but possible)