Text: An Interview

A printed interview is a text with two grammars in it. The interviewer writes in polished standard Finnish (yleiskieli), and folds the subject's words into narration with reported speech — either an että-clause or the tighter referatiivi participle (kertoo avanneensa, "says she opened"). But the subject's own answers are set in quotation as lightly edited spoken Finnish (puhekieli): mä for minä, oon for olen, aattelin for ajattelin. Finnish print interviews deliberately keep some of that plain, terse speech rhythm instead of smoothing it into formal prose, because the roughness reads as authenticity. Below is an original magazine Q&A, glossed exchange by exchange, with an eye on exactly where a spoken form was kept and where it was cleaned up.

(This interview is original — the subject and her quotes are invented for this page, not drawn from any real person or publication.)

The text

Leipuri Anni Rautio muutti Helsingistä pieneen pohjalaiskylään viisi vuotta sitten. Hän kertoo avanneensa leipomon vanhaan navettaan, koska halusi tehdä työtä käsillään. Kysyimme, katuuko hän koskaan lähtöään.

— Miksi juuri leipominen? — No, mä oon aina tykänny leipoo. Äiti sano aina, että mä oon kärsivällinen, ja leipomisessahan sitä kärsivällisyyttä tarvitaan. Taikina ei tottele kelloa.

— Oliko muutto vaikea päätös? — Oli se. Mä mietin pitkään. Mutta sitten aattelin, että jos en nyt lähde, niin en lähde koskaan.

— Voisitko kuvitella palaavasi kaupunkiin? — En usko. Täällähän mä tunnen naapurit. Ihmiset sanovat tulevansa hakemaan leipänsä joka aamu, ja niin ne tulevatkin.

Rautio myöntää, ettei raha ole koskaan ollut pääasia. Hän sanoo olevansa vihdoin kotona.

Grammar in action

Framing: Hän kertoo avanneensa leipomon vanhaan navettaan, koska halusi tehdä työtä käsillään.

• kertoo avanneensa — "says she opened / says she has opened." This is the referatiivi, the participle of indirect speech. Instead of an että-clause (kertoo, että hän avasi), written Finnish compresses "says that she opened" into the past participle avanneensa (avannut
  • possessive -nsa), whose possessive suffix points back to the subject. This is the single most important reported-speech device in polished prose. See the referatiivi.
• tehdä työtä käsillään — "to work with her hands." Partitive object työtä (atelic activity), adessive käsillään (the instrument, "with her hands"). See reported speech.

Framing question: Kysyimme, katuuko hän koskaan lähtöään.

• katuuko hän — "whether she regrets." An embedded yes/no question with the clitic -ko (here reporting a question, "we asked whether…"). The verb katua ("to regret") takes a partitive object: lähtöään ("her leaving," lähtö
  • possessive), matched with the negative-polarity adverb koskaan ("ever").

Exchange 1 (question): — Miksi juuri leipominen?

• leipominen — "baking," a -minen nominalization standing alone as a one-word question. Juuri ("precisely, of all things") sharpens it: "Why baking, of all things?" The interviewer's clipped, elegant phrasing is pure yleiskieli. See nominalization.

Exchange 1 (answer): — No, mä oon aina tykänny leipoo. Äiti sano aina, että mä oon kärsivällinen, ja leipomisessahan sitä kärsivällisyyttä tarvitaan. Taikina ei tottele kelloa.

• No — a spoken discourse marker opening the turn, roughly "Well…". It is kept in print precisely because cutting it would erase the speaking voice. See the marker no.
• mä oon aina tykänny leipoo — spoken all the way through: mä = minä ("I"), oon = olen, tykänny = tykännyt (the final -t dropped), leipoo = leipoa ("to bake," with the colloquial -oa → -oo contraction). The editor left every one of these standing. See spoken pronouns and verb contractions.
• Äiti sano aina, että… — "Mum always said that…". Here the reported speech is a plain että-clause, the everyday spoken alternative to the referatiivi; sano is spoken for sanoi (dropped -i). See että-clauses.
• leipomisessahan sitä kärsivällisyyttä tarvitaan — "baking, after all, is where you need that patience." Note -han (the shared-knowledge clitic), the abstract noun kärsivällisyyttä ("patience," partitive) picking up the kärsivällinen just mentioned, and the generic passive tarvitaan ("one needs"). Sitä here is the demonstrative "that" agreeing with kärsivällisyyttä (both partitive), and in speech this clause-medial sitä also lends a generic, matter-of-fact colouring.

Exchange 2: — Oliko muutto vaikea päätös? — Oli se. Mä mietin pitkään. Mutta sitten aattelin, että jos en nyt lähde, niin en lähde koskaan.

• Oliko muutto vaikea päätös? — the interviewer's clean standard question (oli
  • -ko). The answer Oli se ("It was") echoes the verb and adds se — a terse spoken confirmation rather than a full sentence. This verb-echo is how Finnish says "yes." See register switching.
• aattelin — spoken for ajattelin ("I thought"); the standard -jat- is smoothed to -at-. The editor kept it. See verb contractions.
• jos en nyt lähde, niin en lähde koskaan — "if I don't leave now, I'll never leave." A conditional jos-clause answered by niin ("then"); niin here is the resumptive discourse niin that links protasis to apodosis. See the marker niin.

Exchange 3 (question): — Voisitko kuvitella palaavasi kaupunkiin?

• Voisitko kuvitella — "Could you imagine," a conditional-softened question. The conditional voisitko (rather than the blunt voitko, "can you") makes the question gentle and speculative — the interviewer's courtesy. See the polite conditional.
• palaavasi — "yourself returning." A referatiivi present participle (palaava
  • possessive -si, "you") serving as the object of kuvitella: "imagine that you return." Even a spoken-flavoured interview uses the referatiivi in the interviewer's polished questions. See the referatiivi.

Exchange 3 (answer): — En usko. Täällähän mä tunnen naapurit. Ihmiset sanovat tulevansa hakemaan leipänsä joka aamu, ja niin ne tulevatkin.

• En usko — "I don't think so," a bare negative verb answering the question. Täällähän pairs the adessive-of-place täällä ("here") with the shared-knowledge -han.
• Ihmiset sanovat tulevansa hakemaan leipänsä — "People say they come to fetch their bread." The subject's own speech now uses a referatiivi too (tulevansa, "that they come"), with a third infinitive of purpose hakemaan ("to fetch"). Reported speech is not only the interviewer's tool — the baker reports her customers.
• ja niin ne tulevatkin — "and so they do." Niin resumes, ne is the spoken "they" used of people (standard prose would prefer he), and -kin on tulevat confirms the expectation ("and indeed they come"). The choice of ne over he is a clear register tell that was left in. See ne for people.

Close: Rautio myöntää, ettei raha ole koskaan ollut pääasia. Hän sanoo olevansa vihdoin kotona.

• myöntää, ettei raha ole… — back in the interviewer's voice: an että-clause with the fused negative ettei (että
  • ei), reporting an admission. See reported speech.
• sanoo olevansa vihdoin kotona — "says she is finally home." One last referatiivi, this time from olla: olevansa ("that she is"). The interview ends where it began — the subject's plain claim, folded into a single participle by the writer. See the referatiivi.

Key takeaways